Skip links

Lukemisen tukeminen vuorovaikutuksessa

Lukemisen tukeminen vuorovaikutuksessa

– 3 tuen tasoa samaan tehtävään

Mottoja lukemisen ohjaamisessa

Tilanne: Oppijoiden tehtävänä on hankkia taustatietoa jostakin teemasta lukemalla 3 lyhyttä tekstiä, joista

  • kukin tuo aiheeseen eri näkökulman
  • kukin on esimerkiksi kolmen kappaleen pituinen

kuhunkin annetaan 3 lukemista ohjaavaa kysymystä

Oleellista on, että oppijaa ei jätetä yksin lukemaan vaan lukemista tuetaan vuorovaikutuksella sekä vertaisten että opettajan kanssa. Seuraavassa on esitelty kolme eri tapaa tukea lukemista vuorovaikutuksen avulla: minimituki, kohtalainen tuki, maksimituki.

Huomaa, että samassa luokassa voidaan soveltaa samaan aikaan niitä kaikkiakin. On kuitenkin tärkeää muistaa, että ryhmien muodostamisperiaatteita on syytä vaihdella eikä lukemisen taidoissaan heikompien oppijoiden tulisi olla jatkuvasti maksimituen piirissä. Harjaantuminen toimimaan heterogeenisessä ryhmässä on tärkeää itsenäisen oppijan identiteetin kehittymiselle. Tutkimukset osoittavat, että myös taidoiltaan vahvemmat oppijat kehittyvät optimaalisesti heterogeenisissä ryhmissä, sillä asioiden selittäminen heikommille vahvistaa taitoa entisestään.

Kaikissa tuen muodoissa olennaista on, että

  • jokainen saa osallistua tasa-arvoisesti omilla taidoillaan
  • annetut fraasit tukevat omaa ilmaisua ja auttavat sosiaalistumaan oppituntien vuorovaikutustilanteisiin
  • kaikki kuuntelevat toisiaan riippumatta kunkin kielellisistä taidoista.
Ihmishahmot viivapiirroksina

1) Minimituki

Oppilaat ovat kolmen hengen ryhmissä.

  • Tekstejä kierrätetään kussakin ryhmässä siten, että oppilaat lukevat itsenäisesti yhden tekstin kerrallaan ja vastaavat kysymyksiin (n. 5 min), minkä jälkeen teksti siirretään seuraavalle, kunnes kaikki ovat lukeneet kaikki kolme tekstiä.
  • Oppilaat jakavat ryhmässä omat vastauksensa yhteen kysymykseen kerrallaan siten, että yksi oppilas puhuu kerrallaan, ja toiset eivät saa keskeyttää tai kommentoida ennen kuin kaikki ryhmän oppilaat ovat kertoneet vastauksensa kyseiseen kysymykseen. Oppilaat täydentävät omia vastauksiaan toisiltaan oppimansa perusteella. Näin käydään läpi kaikki kolme tekstiä.
  • Lopuksi aihetta voidaan käydä läpi vielä luokan yhteisessä keskustelussa esim. siitä näkökulmasta,
    • millainen kokonaiskuva aiheesta syntyy tekstien pohjalta
    • mitkä kohdat olivat teksteissä haasteellisimpia ja miksi
    • mistä kysymyksistä ryhmissä syntyi eniten toisistaan poikkeavia vastauksia
    • mitä ajatuksia ja kysymyksiä tekstit herättivät oppijoissa ja mitä he haluaisivat selvittää seuraavaksi.

2) Kohtalainen tuki

Toteutus ns. palapelitekniikalla, jossa oppijoille muodostetaan kotiryhmät ja asiantuntijaryhmät (mahdollisesti taitotasoittain). Oppijoille kerrotaan, että he hankkivat asiantuntijaryhmässä tietoa yhdestä teemasta ja jakavat tiedon sitten omalle kotiryhmälleen. Kukin asiantuntijaryhmä saa luettavakseen yhden tekstin.

  • Oppijat työskentelevät ensin pareittain. He lukevat yhden kolmesta tekstistä seuraavan skeeman mukaan:
    • Oppilas A lukee tekstin ensimmäisen kappaleen ääneen ja sen jälkeen ääneen ajattelemalla selittää ymmärryksensä tekstistä hyödyntäen annettuja apufraaseja. Hänen lopetettuaan oppilas B voi kertoa omat ajatuksensa A:n lukemasta tekstistä.
    • Tämän jälkeen B lukee samaan tapaan seuraavan kappaleen.
    • Kun parit ovat valmiit, kumpikin oppija lukee hiljaa itsekseen tekstin loppuun (kolmas kappale voi olla vähän edellisiä lyhyempi) ja vastaa kysymyspaperissa oleviin kolmeen kysymykseen.
  • Sitten oppijat jakavat omat vastauksensa yhteen kysymykseen kerrallaan 4 hengen asiantuntijaryhmässä, jossa kaikki ovat lukeneet saman tekstin. Jakaminen toteutetaan niin, että yksi oppilas puhuu kerrallaan ja toiset eivät saa keskeyttää tai kommentoida ennen kuin kaikki ryhmän oppijat ovat kertoneet vastauksensa. Jos oppijoilla on samoja ajatuksia, heidät ohjeistetaan rakentamaan vastauksensa edeltävien puheenvuorojen varaan, esim.:
    • Olen samaa mieltä kuin NN siinä, että… mutta huomasin myös, että…
      Minäkin ajattelen niin kuin NN, että…
      Jos toisten vastauksissa on hyviä aineksia, oppijat voivat lisätä ne omiin vastauksiinsa.
  • Lopuksi oppijat menevät kotiryhmiin, joiden jäsenistä jokainen on lukenut eri tekstin, ja jakavat tietonsa tekstistään muille ryhmän jäsenille sekä oppivat toisten ryhmien teksteistä. He muotoilevat yhteiset vastaukset kysymyksiin.
  • Haluttaessa aihetta voidaan lopuksi käydä läpi vielä luokan yhteisessä keskustelussa esim. siitä näkökulmasta,
    • millainen kokonaiskuva aiheesta syntyy tekstien pohjalta
    • mitkä kohdat olivat teksteissä haasteellisimpia ja miksi
    • mistä kysymyksistä ryhmissä syntyi eniten toisistaan poikkeavia vastauksia
    • mitä ajatuksia ja kysymyksiä tekstit herättivät oppijoissa ja mitä he haluaisivat selvittää seuraavaksi.

Apufraaseja

Mä en ole varma, mutta luulen, että teksti tarkoittaa, että…
Tämä kohta on vaikea, mutta luulen, että se tarkoittaa…
Kun luin tämän uudestaan, luulen, että se tarkoittaa sitä, että…
Tämän osan tärkein asia / pääasia on se, että…

3) Maksimituki

Opettaja lukee kunkin tekstin ääneen käyttäen hyväkseen tekstiin liittyviä kysymyksiä. Hän pysähtyy avainkohdissa ja pyytää oppilaita keskustelemaan parin kanssa, mitä he pystyvät vastaamaan luetun perusteella kysymykseen. Opettaja kysyy oppilaiden näkökantoja ja ohjaa ryhmää vastaamisessa. Ryhmä muotoilee yhdessä vastaukset, ja opettaja mallintaa vastaamista.

Muokattu lähteestä:

QTEL Quality teaching for English language learners / Stanford University & WestEd

http://ell.stanford.edu/
http://ell.stanford.edu/teaching_resources/ela

Lukemisen tukeminen vuorovaikutuksessa – sovellus terveystiedon tekstiin

Monimuotoinen terveys (Syke 7, Otava)

Lukekaa tekstit ja vastatkaa kysymyksiin omin sanoin saamienne ohjeiden mukaisesti.

Terveys on toimintakykyä

Hyvän elämän lähtökohtana pidetään usein terveyttä ja hyvinvointia. Terveys vaihtelee eri elämäntilanteissa ja -vaiheissa. Se on voimavara, jota voidaan omilla elintavoilla sekä kasvattaa että kuluttaa. Terveenä ihminen on toimintakykyinen jokapäiväisessä elämässään. Toimintakyky tarkoittaa sitä, että selviytyy omaan elämään kuuluvista toimista, esimerkiksi pystyy huolehtimaan itsestään, koulunkäynnistään ja harrastuksistaan.

Toisinaan hyvinkin pieni asia saa aikaan tunteen, ettei ole terve. Esimerkiksi hiertymä kantapäässä voi estää reippaan kävelyn tai mielipaha voi saada koko päivän tuntumaan raskaalta. Toisaalta joskus vakavakaan sairaus ei estä elämästä täysipainoisesti.

Terveyttään ei voi täysin hallita. Kukaan ei voi esimerkiksi valita, syntyykö terveenä vai sairaana. Toisaalta omilla valinnoilla voi pyrkiä vaikuttamaan terveyteensä. Joskus niillä on vain vähän merkitystä, joskus ne vaikuttavat koko loppuelämään. Esimerkiksi tupakoinnin aloittaminen nuoruusiässä on monien sairauksien riskitekijä. Jokaisella on myös vastuu terveysvalinnoistaan.

Kysymykset:
  • Miten ihmisen oma toiminta voi vaikuttaa terveyteen?
  • Mitä toimintakyky tarkoittaa a) sinun elämässäsi ja b) 85-vuotiaan isoäidin elämässä?
  • Milloin terveysongelmat eivät tunnu isoilta ongelmilta?

Terveyden osa-alueet

Terveyden osa-alueet ovat fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen terveys. Terveys rakentuu niiden tasapainosta. Fyysisesti terveen ihmisen elimistö toimii normaalisti ja tarkoituksenmukaisesti, eikä hänellä ole sairauksia. Hänen vastustuskykynsä on hyvä, eikä hän sairastukaan helposti. Fyysinen terveys tai sairaus on usein helppoa itsekin todeta: esimerkiksi kehon lämpötilan voi mitata kuumemittarilla. Ihmisen fyysinen terveys heijastuu myös muihin terveyden osa-alueisiin. Ongelmat fyysisessä terveydessä voivat esimerkiksi aiheuttaa huolia ja hankaloittaa ihmissuhteita.

Psyykkinen terveys tarkoittaa henkistä hyvinvointia eli mielenterveyttä. Psyykkisesti terve ihminen arvostaa itseään ja suhtautuu elämään yleensä myönteisesti. Hän osaa tunnistaa, ilmaista ja säädellä tunteitaan. Psyykkistä terveyttä on myös realistinen eli todenmukainen kuva itsestä ja omista kyvyistä. Mielenterveyteen kuuluu lisäksi kyky oppia ja selviytyä vastoinkäymisistä. Niin fyysisen kuin psyykkisenkin terveyden perusta on terveelliset elintavat, kuten riittävä ja säännöllinen syöminen, liikkuminen ja nukkuminen sekä päihteettömyys. Myös läheiset ihmiset, mielekäs tekeminen ja harrastukset sekä asioista puhuminen tukevat mielen hyvinvointia.

Toiset ihmiset ovat merkittävä osa elämää. Sosiaalinen terveys on kykyä solmia ja ylläpitää hyviä ihmissuhteita niin kotona, koulussa kuin vapaa-ajalla. Itseluottamus kasvaa, kun selviytyy erilaisista tilanteista, joissa ollaan toisten kanssa tekemisissä. Vuorovaikutustaitojen avulla voi luoda ihmissuhteita, joissa on luottamusta, epäitsekkyyttä ja vastavuoroisuutta. Kun tulee kuulluksi ja ymmärretyksi, sosiaalinen terveys vahvistuu. Myös säännöt, tavat ja myönteinen ilmapiiri luovat yhteenkuuluvuutta ja tukevat sosiaalista terveyttä.

Kysymykset:

  • Mihin kolmeen osa-alueeseen terveys voidaan jakaa?
  • Miten ihminen voi huolehtia terveydestään (kaikilla osa-alueilla)?
  • Mitkä erilaiset asiat auttavat siinä, että ihminen pysyy sosiaalisesti terveenä?
silma4

Koettu ja mitattu terveys

Terveyden ja sairauden raja ei ole yksiselitteinen. Ihminen voi tuntea itsensä terveeksi, vaikka hänellä olisi hoitoa vaativa sairaus tai vamma. Koettu terveys tarkoittaa sitä, miten terve ihminen kokee olevansa. Jokainen arvioi terveyttää omien tuntemustensa ja tietojensa pohjalta.

Koettu terveys on tärkeä terveyden mittari. Sitä voidaan selvittää terveystutkimuksessa esimerkiksi kysymällä: ”Mitä mieltä olet terveydentilastasi? Onko se hyvä, keskinkertainen vai huono?” Terveyden tai sairauden kokeminen on yksilöllistä ja suhteellista. Esimerkiksi pieni vamma sormessa ei juuri haittaa opettajan arkea mutta voi olla katastrofi konserttipianistille.

Mitattu terveys on terveydenhuollon ammattilaisen käsitys ihmisen terveydestä. Fyysinen sairaus oireilee yleensä jollakin tavalla, esimerkiksi kipuna. Tutkimalla oireita sairaus voidaan todentaa eli diagnosoida. Lääkäri tutkii potilasta esimerkiksi mittaamalla tämän verenpaineen tai tutkimalla poskiontelot ultraäänellä. Joskus sairauden selvittämiseksi tehdään lisätutkimuksia, kuten verikoe laboratoriossa tai röntgenkuvaus. Lääkäri tekee johtopäätöksiä terveydentilasta potilaan kertomien oireiden ja tehtyjen tutkimusten perusteella.

Myös psyykkisiä oireita, kuten masentuneisuutta, voidaan tutkia ja diagnosoida. Ihmisen mieli ja keho toimivat kokonaisuutena, eikä aina ole mahdollista erottaa, onko sairaus fyysinen vai psyykkinen. Esimerkiksi vatsakipu voi johtua jännittämisestä. Silloin kyseessä on niin sanottu psykosomaattinen oire. On myös sellaisia sairauksia, joissa ihmisellä on vaikeuksia sosiaalisten suhteiden luomisessa ja vuorovaikutustilanteissa.

Kysymykset:

  • Mitä eroa on koetulla ja mitatulla terveydellä?
  • Miten terveyttä voidaan diagnosoida?
  • Millaisia erilaisia sairauden oireita ihmisellä voi olla?