Maahanmuuttajaoppilaan äidinkieli (tai useampi) on usein muu kuin suomi. Hänen kielellisiin oikeuksiinsa kuuluu saada säilyttää tämä ensin opittu kieli. Suomen perustuslaissa (17§, Oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin) todetaan:
Saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. (L 731/1999)
Enemmistön jäsenillä kielelliset oikeudet ovat itsestäänselvyys: kukaan ei kyseenalaista Suomessa suomen kielen asemaa. Samanlaista arvostusta tulisi osoittaa myös vähemmistökieliä kohtaan.
Opetussuunnitelman mukaan “monikielisten oppilaiden opetuksessa erityisenä tavoitteena on tukea oppilaiden monikielisyyttä sekä identiteetin ja itsetunnon kehittymistä. Siten oppilaat saavat valmiudet tasapainoiseen ja aktiiviseen yhteiskunnan jäsenyyteen.”
Suomessa maahanmuuttajaoppilaita on kutsuttu esim. vierasta kieltä äidinkielenään puhuviksi, kun taas Englannissa on 1970-luvulta saakka puhuttu kaksikielisistä oppilaista, mikä korostaa oman äidinkielen tasa-arvoista asemaa valtakieleen nähden.
Oppilaan äidinkieltä ei siis nykyisessä opetussuunnitelmassa pidetä taakse jätettävänä taitona tai vain lähtökohtana suomen oppimiselle. Sen sijaan, että äidinkielen nähtäisiin häiritsevän suomen oppimista, sitä voidaan pitää resurssina: oppilaalla on jo huimasti tietoa kielestä. Maahanmuuttajaoppilaiden kielitietoisuus saattaa olla huomattavasti monipuolisempaa kuin meillä suomalaisilla, sillä he osaavat usein Suomessa vain harvoin osattuja kieliä. Suomessa yleisimmin opiskellut koulukielet (englanti, ruotsi, saksa, ranska, espanja) kuuluvat keskenään varsin läheisiin kielikuntiin.
Oman äidinkielen taidon kehittäminen ja tukeminen on paitsi inhimillinen ja yksilöllinen oikeus, myös kansallisen kielivarannon näkökulmasta tärkeää. Monikielinen on yksikielistä rikkaampi. Toisen kielen – tässä tapauksessa suomen – oppimisen tavoite on siis monikielisyys, ei suomenkielisyys.
Nuorten vieraantuminen omasta kulttuurista voi johtua halusta samaistua enemmistöön – ympäristön asenteilla onkin ratkaiseva merkitys. Toisaalta monietniset yhteisöt, nuorisokulttuurit ja globalisaatio medioissa ja elämän kaikilla osa-alueilla mahdollistavat erilaisten kielellisten ilmausten valikoinnin, niillä leikittelyn ja toimimisen syntyperästä riippumatta; tästä näkökulmasta olemme kaikki monikielisiä. Tärkeää on kuitenkin havaita, että monikielisyyden tukeminen maahanmuuttajataustaisilla oppilailla mahdollistaa myös suhteen säilyttämisen perheeseen ja sukuun: se merkitsee juuria, jotka kannattelevat kohti uusia kielellisiä ja kulttuurisia kohtaamisia.
Opetussuunnitelmat korostavat, että monikielisyyden tukemisen tulee niveltyä luontevaksi osaksi opiskelua ja koulun arkea: Monikielisiä oppilaita rohkaistaan käyttämään osaamiaan kieliä monipuolisesti eri oppiaineiden tunneilla ja muussa koulun toiminnassa. Näin oman äidinkielen oppiminen ja käyttö tukevat eri oppiaineiden sisällä omaksumista ja oppilas oppii viestimään koulun oppiainesisällöistä myös omalla äidinkielellään.
Kielten limittäisen käytön lisäksi oppilaille on mahdollista tarjota oman äidinkielen opetusta. Oman äidinkielen opetuksen järjestäminen on usein kiinni siitä, mitä arvostetaan. Monikulttuuriseen ja moniarvoiseen kouluun ollaan vielä osassa Suomen kuntia matkalla.
Oman äidinkielen opetus on ennen kaikkea yksilön identiteetin kannalta tärkeää, myös yhteiskunnan etu. Monikieliset resurssit ovat globalisoituvassa maailmassa kiistaton kilpailuvaltti; lisäksi monikielisyyden tiedetään lisäävän kykyä luovaan ja joustavaan, eri näkökulmia yhdistävään ajatteluun. Tämä on taito, jota polarisoituva yhteiskunta kipeästi tarvitsee.
Kaiken opetuksen periaatteelliseksi lähtökohdaksi on yleisesti hyväksytty oppijalähtöisyys. Mikäli tämä ihanne toteutetaan käytännössä, on oppilaan oma, jo hankittu kieli- ja kulttuuritausta otettava huomioon. Oppilaan monikielisten resurssien tunnistaminen, tunnustaminen ja tukeminen on paitsi eettistä, myös hedelmällinen lähtökohta kaiken uuden oppimiselle.
Honko, M., & Mustonen, S. 2018. Kieliä rinnakkain : koulun monikielisyys näkyviin kieliä vertailemalla. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 9 (5).
Saatavilla:
https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-syyskuu-2018/kielia-rinnakkain-koulun-monikielisyys-nakyviin-kielia-vertailemalla
Honko, M. & Mustonen, S. 2018. Tunne kieli. Matka maailman kieliin ja kielitietoisuuteen. Finn Lectura: Helsinki.
Latomaa, S. (toim.) 2007. Oma kieli kullan kallis. Opas oman äidinkielen opetukseen. Opetushallitus.
Lehtonen, H. 2016. Kuka on kielitaitoinen?
https://koneensaatio.fi/kuka-on-kielitaitoinen/
Martin, M. 2016. Monikielisyys muutoksessa. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, lokakuu 2016.
https://www.kieliverkosto.fi/fi/article/monikielisyys-muutoksessa/
Tanskanen, J. 2016. Kielentutkija Tatu ja Patu -elokuvasta: Kunnianosoitus kielen moninaisuudelle.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/10/19/kielentutkija-tatu-ja-patu-elokuvasta-kunnianosoitus-kielen-moninaisuudelle
Nettimateriaali Monikielisyyden tukeminen (Building on plurilingualism):
http://maledive.ecml.at/Studymaterials/School/Buildingonplurilingualism/tabid/3619/language/fi-FI/Default.aspx